Kirkkoherran sivu

Antti Kupiainen

9.6.2017

Kesäaikaan

Nyt on kesäkuun alkupuoli ja huomaan viimeksi kirjoittaneen tälle palstalle paastonaikana, pääsiäisen alla.

Kevätkausi on ollut työntäyteinen monella tavalla ja seurakunnassakin on tapahtunut paljon. Ajankohtaisista asioista olet saanut lukea nettisivujemme pääsivulta. Tulevista tapahtumista kerrotaan taas etusivun vasemmassa sivupalkissa.

Äsken allekirjoitin päivärippikoulun konfirmaatiotodistukset. Se on aina varma kesän merkki, sillä rippikoulu kuuluu kesään. Tällä kertaa sain olla mukana juuri päiväriparilla ja konfirmaation aika on ensi pyhänä.

Rippikoulun päättyminen on lupaus myös tulevasta kesälomasta. Juhannuksen jälkeen aloitan ensimmäisen lomapätkän ja suunta on Etelä-Karjalaan, mutta aion nauttia myös uusmaalaisesta kesäelämästä. Heinäkuussa olen lomien välillä myös töissä jonkin aikaa.

Kesä on seurakunnassa erityistä aikaa. Silloin on retkiä lapsiperheille, lasten leirejä ja ripareita. Aikuiset kokoontuvat Vihtorin iltapäiväkahveille Terehtööriin ja kaikki ovat tervetulleita Tuomirannan kesäsaunaan. Joka pyhäinen messu kutsuu kaikkia.

Näillä mietteillä on hyvä elää kesäelämää, olkoon kesämme hyvä. Askolan seurakunnan kesä alkoikin juhlavasti, kun piispa Askola asetti minut vakituiseen kirkkoherran virkaan su 4.6. Vierailu oli Askolan viimeinen Askolassa, sillä piispa jää eläkkeelle syksyllä. Uuden piispan ensivierailu on jo sovittu ensi talvelle.

Siunaus kesäänne!

3.4.2017

Tervetuloa pääsiäiskynttilän luo!

Hiljaisen viikon ja pääsiäisen ajassa on suuren draaman aineksia. Selvimmin se näkyy seurakunnassa vietettävässä jumalanpalveluselämässä.

Koko hiljaisen viikon elämme Kristuksen kärsimyksen ja uuden elämän aikaa rinta rinnan. Seurakunnan eri ryhmät ja yksittäiset kristityt, kuten sinä ovat suuren kertomuksen äärellä.

Kiirastorstain iltana tunnelma alkaa tihentyä. Vietämme kirkossa messua klo 18, jonka päätteeksi alttari riisutaan, valot himmennetään ja urut hiljenevät. Lähes tyhjälle alttarille jää yksinäinen Kristuksen kynttilä ja punainen ruusu merkiksi kuolemasta ja Kristuksen haavoista.

Pitkäperjantaina kokoonnumme tummaan ja synkkään kirkkoon aamukymmeneltä ja iltapäivällä klo 15. Kuljemme Kristuksen kärsimystietä mitä konkreettisemmin. Musiikki, Raamatun sana ja rukoukset etenevät hitaasti kohti vääjäämätöntä loppua. Kristuksen kynttilä sammuu, Jumala kuolee.

Pääsiäisaamun ilo kohtaa meidät messussa sunnuntaina. Kirkko on puettu ylösnousemuksen kirkkauteen, kukat loistavat iloa ja valoa. Askolan kirkon alttarialueelle sytytetään tänä vuonna ensimmäisen kerran pääsiäiskynttilä, joka palaa ylösnousemuksen ja pelastuksen kunniaksi koko pääsiäisajan helatorstaihin saakka. Pääsiäisen juhlaa saamme jatkaa toisena pääsiäispäivänä Juornaankylällä ja koko kevään kirkossa.

Kiirastorstain ja pitkäperjantain suru, murhe ja ahdistus ovat käsin kosketeltavia ja kertovat ihmiselämän synkästä puolesta. Siinäkin Kristus on rinnallamme. Kuitenkin se on ohimenevää, sillä pääsiäisen aika kestää pitkään ja lupaa meille kerran koittavan ikuisen juhlan. Sen vuoksi kirkossamme palaa pääsiäiskynttilä.

Tavataan kynttilän äärellä!

 

19.3.2017

Avioliittolain muutos

Maaliskuussa voimaan astunut uusi avioliittolaki on herättänyt joitain kysymyksiä. Itse en ole kokenut tarpeelliseksi reagoida asiaan kovinkaan aktiivisesti, koska käytännössä juuri mikään ei seurakunnassamme ole muuttunut ajasta, jolloin samaa sukupuolta olevat saivat rekisteröidä parisuhteensa ja heidän kanssaan oli mahdollisuus toteuttaa rukoushetki.

Olen muotoillut erään toisen seurakunnan tiedotteen pohjalta lausunnon meille ja sen pohjalta toimimme seurakunnassamme.

"Kristillinen seurakunta on ajatellut aina, että jotain hyvää tapahtuu niille, jotka haluavat sitoutua elämään yhdessä ja kantamaan vastuuta toinen toisistaan. Siksi Askolan seurakunta iloitsee kaikkien avioparien onnesta. Seurakunnan tilat ovat varattavissa kaikkien parien hää- ja perhejuhliin ja pappien kanssa voidaan suunnitella rukoushetki siviiliavioliiton solmineiden parien kanssa joko kirkkoon tai juhlapaikalle. Pyydettäessä muistamme myös kaikkia aviopareja seurakunnan yhteisessä esirukouksessa. Hoidamme lisäksi lainmukaisen viranomaistehtävän avioliiton esteiden tutkintaan liittyen."

Toimimme siis kirkossa yhdessä sovittujen pelisääntöjen ja piispan ohjeiden mukaisesti. Ei enempää, mutta ei myöskään vähempää. Palvelemme kaikkia kristittyjä, jotka ovat kirkkomme täysivaltaisia jäseniä, Jumalan kansaa.

 

2.2.2017

Talviterveiset!

Vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja tammikuu on jo takana. Tämänpäiväinen kynttilänpäivä antaa lupauksen jo tulevasta keväästä ja valon lisääntymisestä. Säiden puolesta viime viikot ovatkin olleet jo keväisen tuoksuisia.

Tammikuun alussa siirryimme Kipan eli Kirkon palvelukeskuksen asiakkaiksi ja nyt suuri osa taloushallinnosta hoidetaan keskitetysti kokonaiskirkon tasolla. Me työntekijät opettelemme myös uutta tilastointijärjestelmää. Kaikkien tällaisten tukipalveluiden rinnalla muistutan, että seurakuntatyö on ja pysyy paikallisesti Askolassa.

Vuoden aluksi hallintoelimet valitsivat uudet vastuunkantajat ja heidän nimensä löytyy etusivun uutispalstalta. Työyhteisömme saa uuden jäsenen, sillä kirkkoneuvosto on valinnut osa-aikaiseen ja määräaikaiseen projektityöntekijän tehtävään TM Annaleena Piepposen Askolasta. Hän aloittaa työn maaliskuussa ja tulee keskittymään erityisesti aikuisten parissa tehtävään työhön.

Paljon on tapahtunut ja paljon tulee tapahtumaan. Vuosi 2017 on Reformaation merkkivuosi sekä Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Tämän lisäksi Helsingin hiippakuntaan valitaan uusi piispa marraskuun alusta alkaen ja maaliskuussa voimaan astuu uusi avioliittolaki. Odotan positiivisen jännittyneenä tulevaa.

Siunaus kanssamme!

 

28.11.2016

Seimen kautta kirkkoon

Askolan kirkkopihassa on ensimmäistä adventista alkaen

seimiasetelma, joka kutsuu meitä kaikkia joulun sanoman

äärelle.

 

Seimi, joka on navetassa sijainnut eläinten syöttökaukalo tai

-astia, on joulukuvien yleisimpiä yksityiskohtia. Seimi on

joulun syntymäpäiväsankarin, Jeesuksen ensimmäinen vuode.

Jouluseimiasetelma on meille joulua kohti matkaaville ilo ja

pysähtymisen paikka, mutta myös muistutus. Joulun

evankeliumissa evankelista Luukas sanoo, että seimi on

merkki, josta lapsen löytää.

 

Millainen merkki seimi voisi olla meille tänä adventin ja

joulun aikana? Mistä se muistuttaa meitä?

 

Joulu muistuttaa siitä, että vastasyntyneeltä Jumalan Pojalta

puuttui majapaikka ja hän oli tilaton, osaton, syrjään laitettu.

Hän ei syntynyt kunnian ja kimalluksen keskelle. Vaatimaton

seimi kertoo, että Jumalan Poika haluaa olla niiden kanssa,

jotka ovat tavalla tai toisella omaa majapaikkaa tai kotia vailla.

Seimi merkkinä muistuttaa heistä, joilla ei ole kattoa päänsä

päällä tai ovat muuten avun tarpeessa. Heitä löytyy sekä

kotimaasta että kauempaa. Joulu kutsuu antamaan apua.

 

Majapaikan tai kodin puuttuminen voi kertoa myös ihmisen

sisällä olevasta tilasta, joka jättää osattomaksi ja vie syrjään.

Heille meidän tulee näyttää tila ja kutsua mukaan.

Seimi on merkkinä siitä, että Jumalan Poika, Kristus hakee

niitä, jotka ovat joko aineellisesti tai sydämessään osattomia.

Kristus tekee joulusta juhlan, jossa kodittomat saavat kodin,

sijattomat sijan, onnettomat onnen, yksinäiset yhteyden,

surulliset ilon.

 

Askolan kirkkopihan seimi kutsuu pysähtymään, mutta

johdattaa eteenpäin kohti kirkkoa sisälle asti. Joulun aikaan

kokoonnumme sinne usein kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa.

Olkoon kirkkomme merkkinä ja muistutuksena kristittyjen

yhteisöstä, jossa kaikki ihmiset ovat hyväksyttyjä, arvokkaita ja

tasa-arvoisia.

 

9.10.2016

Piispallinen kaitsenta

Kaitsenta on vanhahtavalta kuulostava sana, mutta se viittaa huolehtimiseen ja johtamiseen. Taustana on Raamatusta nouseva paimen ja lauma -ajattelu. Tunnemme kuvia ja Raamatun kertomuksia siitä, että Jeesus on paimen ja ihmiset hänen laumaansa.

2000-luvulla tämä voi tuntua aika etäiseltä, kun mietimme omaa seurakuntaelämäämme. Toisinaan papista puhutaan paimenena, joka huolehtii ja kaitsee seurakuntaansa. Ajatus on sinänsä kaunis ja kannatettava.

Viime aikoina olen miettinyt usein tätä kaitsenta-asiaa ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että minäkin olen kaitsennan alaisena ja minun paimeneni on oma piispa. Monet kannanotot  ja puheet, joita olen piispa Irjalta kuullut, ovat viisaita ja taitavia.

Erityisesti kaitsenta tuli esiin viime viikolla, kun hiippakunnan papisto oli kaksi päivää synodaalikokouksessa Helsingissä, jossa mietimme huomisen luterilaisuutta. Tuon kokouksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että minun on turvallista ja hyvä olla piispa Irjan kaitsennassa. Niin henkilökohtaisesti kuin Askolan kirkkoherranakin. Tämän palautteen sanoin myös piispalle, kun hänet tapasin.

Seurakunnan tehtävänä on rukoilla piispansa puolesta. Sen minä teen mielelläni ja kehotan siihen koko seurakuntaa.

 

16.9.2016

Rakkautena vaikuttava usko

Syksyn aikana katseemme on kohdistunut vahvasti ensi vuoteen ja pidemmällekin tulevaisuuteen. Teemme ensi vuoden talousarviota ja arvioimme työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa seurakuntaelämän painopisteitä.

Askolan seurakunnan strategian mukaan arvomme ovat seuraavat: Olemme yhteisö, joka pitää esillä evankeliumia ja välittää armon sanomaa. Huolehdimme lähimmäisistämme tasa-arvoisesti ja aidosti välittäen. Lisäksi elämme tässä ajassa perustehtävällemme uskollisina ja pidämme toiminnan avoimena ja hallinnon kevyenä yhteistyötä tehden.

Näiden arvojen ääreen kannattaa toisinaan pysähtyä. Vaikka työn keskiössä näyttää olevan usein raha ja kiinteisöjen korjaussuunnitelmat sekä monenlaiset hankinnat, on kaikki se palvelemassa viime kädessä sitä, että Jumalan armo vaikuttaisi mahdollisimman monen askolalaisen elämässä.

Itse koen ensiarvoisen tärkeänä, että voimme olla välittämässä Jumalan armoa ja rakkautta kaikille ja kaikenlaisille, kaikkiin elmäntilanteisiin. Ei ole toista parempaa. Jokaisen ihmisen elämä on arvokas ja sitä tulee kunnioittaa. Mielelläni olen siunaamassa jokaisen elämää. Teenkin sen usein hiljaisessa rukouksessani.

Eräs Raamatunkohta on puhutellut minua viime päivinä erityisen paljon. Apostoli Paavali kirjoittaa näin: Ainoa tärkeä asia on rakkautena vaikuttava usko.

Olisiko tuo lause meidän johtoajatuksemme tänä ja ensi vuonna Askolan seurakunnassa?

 

3.8.2016

Vielä on kesää jäljellä

Kesä on kääntynyt elokuuksi, joka on usein säiden suhteen paras kesäkuukausi. Alkupäivien perusteella ainakin sadetta, lämpöä ja ukkosta riittää. Kesä jatkuu.

Pikkuhiljaa siirrymme takaisin arkeen eri elämänalueilla. Koululaiset aloittavat lukuvuotensa ensi viikolla ja monet työläiset päättävät lomansa. Näin myös täällä seurakunnassa.

Elokuun aikana saunomme Tuomirannassa tänään keskiviikkona klo 18-21 ja kahden viikon kuluttua 17.8. vietetään saunojen yötä klo 18-23. Tule nauttimaan elokuun kuutamosta saunoen, uiden ja nuotiolla istuen! Sunnuntaina 14.8. klo 15 kokoonnumme kirkkopihaan konserttiin ja joka sunnuntai klo 10 on messu. Muistathan 28.8. edessä olevan tv-messun.

Kuun alussa saimme myös uuden työntekijän, kun Tarja Laine aloitti talouspäällikön virassa. Toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi työyhteyteen sekä palvelemaan koko seurakuntaa talouden ja hallinnon kysymyksissä.

 

17.5.2016

Kuulumisia seurakunnasta

Huomaan eläväni luonnon rytmissä. Kaksi kuukautta sitten kirjoitin tänne viimeksi ja silloin olin kevään tunnelmissa pääsiäisen alla. Nyt toukokuun puolivälissä tuntuu jo ihan kesältä.

Olen valmistautunut kevään juhliin ja ne ovat lupaus kesän alkamisesta. Tykkään tästä vuodenajasta mm. siksi, että virsikirjasta saa hyvin mielin valita virsiä vuodenajat- ja Jumalan luomistyö -osastoista. Suvivirsi on pop, mutta monta muutakin nappivalintaa löytyy.

Talven ja kevään aikana olemme kokoontuneet kinkereille ja messuun. Yhteisvastuukeräys on ollut ajankohtainen. Lapset ja nuoret ovat olleet koolla omissa toiminnoissaan. Samaan aikaan lapsia on kastettu ja vainajia saateltu taivasmatkalle. Arkisen työn jälkeen on hyvä siirtyä kohti kesää.

Kesällä on leirejä lapsille ja varhaisnuorille. Kaksi ripariporukkaa suuntaa tahoillaan Kaunisniemeen ja koko seurakuntaa kutsutaan konfirmaatiomessuihin heinäkuussa. Kesä-heinäkuussa ollaan koolla maanantaisin klo 13 Terehtöörissä Vihtorin iltapäiväkahveilla, jossa on pieni ohjelmahetki ja kahvit. Joka toinen keskiviikkoilta lämpiää Tuomirannan sauna kaikille halukkaille. Kesän jumalanpalveluselämään tuovat vaihtelua vierailevat papit ja musiikkiakin on tarjolla. Elokuun viimeisenä sunnuntaina saamme maanlaajuista huomiota, sillä messumme televisioidaan suorana lähetyksenä TV1:ssa. Toivotan erityisesti sinne kaikki teidät tervetulleiksi!

Kaiken tämän rinnalla seurakunnan tukipalvelut elävät muutoksessa. Touko-kesäkuussa annamme lausunnon siitä, liitymmekö osaksi Porvoon seurakuntayhtymää. Samoin haemme uutta talouspäällikköä ja pikkuhiljaa valmistelemme siirtymistä Kirkon palvelukeskusken (Kipa) asiakkaaksi vuoden 2017 alussa.

Paljon on tehtävää, mutta kaikessa tässä pyrimme pitämään mielessä ja esillä kirkon sanoman armollisesta Jumalasta. Antakoon tuleva kesä tähän kaikeen voimaa ja uskoa. Olemme hyvässä johdatuksessa.

 

 

17.3.2016

Heräävä kevät julistaa ylösnousemusta

Katso ympärillesi, näe ja koe. Tuoksuttele. Pitkän ja epämääräisen talven jälkeen olemme menossa varmasti kohti kevättä ja kesää. Elämä voittaa. Edessämme on tulevaisuus ja toivo.

Heräävässä keväässä saamme viettää vuoden suurinta juhlaa, pääsiäistä. Sitä kohti olemme kulkeneet paastonaikaa eläen. Jeesuksen kärsimystietä seuraten päädymme ylösnousemuksen aamuun, pääsiäisen iloon. Siinä on kristinuskon ydin, pelastuksen sanoma.

Pääsiäisen tutut ja tärkeät asiat julistavat meille olemassaolollaan. Pääsiäismunien vertauskuvallisuus toteutuu; haudotun munan sisällä on yllätys, sieltä syntyy uusi elämä. Muna kuvaa luonnossa heräävää elämää ja on luomisen, täydellisyyden, hedelmällisyyden ja uuden elämän symboli.

Pääsiäislilja ja narsissi ovat pääsiäiskukkia. Maahan istutetusta sipulista nousee uusi kasvi, joka on ylösnousemuksen, kuoleman voittamisen ja elämän vertauskuva.

Niin ikään rairuohon kasvattaminen siemenestä kertoo uudesta elämästä, joka nousee mullasta. Ruohon vihreä väri kuvaa kasvua ja elämää.

Katso ympärillesi, näe ja koe. Tavallisen elämämme keskellä, ilossa ja vaivassa, kiitoksessa ja keskeneräisyydessä ovat Jumalan suuret pelastusteot. Ne kuuluvat meille kaikille. Ota tämä hyvä vastaan!

”Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!” Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.

 

3.3.2016

Mikä on herkkuruokasi?

Tämä on meille tuttu kysymys, johon osaamme kaikki vastata. Herkkuruoka saattaa olla pizza, pasta tai hampurilainen, joillekin hernekeitto.

Me olemme hyvässä asemassa, sillä voimme valita ruoan, josta erityisesti pidämme ja joka tapauksessa ruokaa meille riittää.

Kun puhumme ruoasta, voimme käyttää siitä yleisnimitystä leipä, joka on tuttu asia ja sillä on laaja merkitys. "Kyllä leipä miehen tiellä pitää", sanotaan sanonnassa. Kristitykin puhuvat leivästä tarkoittaen moninaista Jumalan huolenpitoa.

Mestarimme Jeesus opetti Isä meidän -rukouksessa jokapäiväisestä leivästä. Siitä on sanottu näin: Kaikki hyvä tulee Jumalalta. Hän haluaa pitää huolta kaikista ihmisistä. Jokapäivinen leipä tarkoittaa kaikkea mitä tarvitsemme, esimerkiksi ruokaa, vaatteita, kotia, terveyttä ja ystäviä. Saamme kiittää kaikesta, mitä meillä on. Samalla meidän tulee auttaa heitä, joilla ei ole jokapäiväistä leipää.

Meidän tulee olla siis kiitollisia Jumalalle ja samalla muistaa sanoin ja teoin heitä, joilla ei ole asiat niin hyvin kuin meillä.

Tommy Tabermannin sanoin:

"Ota pala leipää, ota se vastaan niin kuin tarttuisit kädestä ystävää ..... Opi leivän laulu: Vain murrettu leipä on kokonainen leipä."

Näissä leipäsunnuntain ajatuksissa olen vieraillut tällä viikolla alakouluilla ja valmistaudun sunnuntain messuun. Tervetuloa kirkkoon!

 

15.2.2016

Tilastot kertovat

Vuoden vaihteessa tai muussa taitekohdassa vuodenkiertoa tehdään tilastoja monissa eri paikoissa, niin myös seurakunnissa. Viime viikkoina olemme katsoneet menneesseen vuoteen ja tilastoineet eri puolia seurakunnan elämästä.

Monta kertaa tilastointi on vähän vitsailun aihe ja se saatetaan kokea työlääksi, ikään kuin ylimääräiseksi työksi. Välillä toki pitää pähkäillä ja miettiä miten joku asia kerrotaan, mutta kaiken kaikkiaan tilastointi antaa tärkeää tietoa siitä missä mennään.

Syviin analyyseihin ei ole ollut vielä mahdollisuutta, mutta seuraavat luvut kertovat ainakin jotain. Askolan seurakunnan jäsenmäärä on 3962 eli täsmälleen sama kuin vuotta aiemmin. 77.7 % askolalaisista kuuluu kirkkoon (2014 78,2 %).

Vuonna 2015 kastettiin 57 lasta (2014 40) ja hautaan siunattiin 30 seurakuntalaista (31). Kirkosta erosi 33 (72) jäsentä ja siihen liittyi 12 (12).

Näiden tilastojen valossa seurakuntaelämä Askolassa näyttää valoisalta. Usein julkinen uutisointi kertoo laskevista käyristä kirkon elämästä, mutta se ei ole koko todellisuus. Tällaisten lukujen valossa saan olla tyytyväinen, mutta se ei anna lupaa tuudittautua kasvaviin ihmismääriin. Yhdessä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa vastaamme siitä, että tulevaisuudessakin seurakuntaelämä täällä Askolassa on turvattua ja mielekästä.

 

13.1.2016

Nyt mennään kohti tulevaisuutta

Vuosi 2016 on lähtenyt rivakasti käyntiin. Ainakin on talvista, nauttikaamme siitä!

Näen alkaneen vuoden seurakunnassamme monella tapaa uusia mahdollisuuksia antavana. Valmistelemme seurakuntarakenteen muutosta, jonka lopputulosta emme vielä tiedä. Jotain tulee tapahtumaan sillä saralla. Toisaalta tämä vuosi opetellaan etenkin työyhteisössä siirtymistä Kirkon palvelukeskusken (Kipa) jäseneksi 2017 alussa, jolloin taloushallinnon tehtäviä siirtyy suurempaan yksikköön.

Rakenteet ja palvelukeskukset ovat sitä varten, että itse seurakuntatyö voisi toteutua paikallistasolla parhaalla mahdollisella tavalla. Evankeliumi armahtavasta Jumalasta on pääasia. Sitä ei sovi unohtaa.

Seurakuntatyön pohjana on stategia, joka Askolassa on tehty vuoteen 2020 saakka. Pidän sitä oman työni tärkeänä dokumenttina, joka antaa raamit ja puitteet seurakuntaelämälle. Sen mukaan Askolan seurakunta on vuonna 2020 yhteisö, johon kaikki ovat tervetulleita ja hyväksyttyjä. Toivon, että tämä toteutuisi jo tänään ja olisi sitä tulevaisuudessakin.

Viime päivinä olen lukenut emerituspiispa Eero Huovisen uutta kirjaa Saarna? Siinä on paljon viisasta puhetta papille, mutta myös kaikille muillekin kristityille. Seuraava katkelma tukee sekä stategiamme ajatuksia että on uskomme keskeisen sanoman äärellä.

"Ihmisten erilaisuuden vakavasti ottaminen on yksilöiden kunnioittamista, mutta myös Jumalan luomistyöhön kuuluvan moninaisuuden arvostamista. Jokainen on Jumalan luoma ja jokainen on syntynyt omaksi itsekseen....
... Ketään ei pidä panna muottiin, ketään ei saa naulita paikoilleen, ketään ei pidä nimitellä. Erilaisia elämäntilanteita on kunnioitettava, vahvuuksia on arvostettava, heikkoudet on otettava todesta, kysymykset on sallittava, tilaa on jätettävä."

Tähän suuntaan tahdon johtaa seurakuntaamme tänä armon vuonna 2016. Siunaus kanssanne!

 

30.11.2015

Sytytä joulun valo

Maan kääriytyessä talveen tarvitsemme valoa ja lämpöä. Päivien pimetessä sytytämme valoja ympärillemme koteihin ja pihoihin. Valo tekee hyvää. Se auttaa jaksamaan eteenpäin, valaisee ainakin yhden askeleen. Valossa on lupaus ja turva.

Joulun aika on vahvasti monenlaisten valojen aikaa. Kynttilänliekki ja sähköiset koristevalot julistavat osaltaan joulun sanomasta. Kuin tilauksesta meillä Suomessa joulua vietetään vuoden pimeimpänä aikana. Juuri silloin saamme liittyä ajatukseen maailman valosta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka syntyy ihmiselämän keskelle, tuoden toivon maailmaan.

Tule mukaan tämän valon äärelle. Nauti valosta ja sytytä sinäkin joulun valo. Tee se jo adventinaikana itsellesi ja läheisillesi. Jaa joulun hyvää sanomaa, valon sanomaa ympärillesi.

Sytytä joulun valo tullessasi kirkkoon. Valaise kirkkotie jouluaattona oman kotisi kohdalta ja ohjaa siten kulkua kohti kotikirkkoa, jossa saamme kokoontua valon äärelle; lämpöön, kirkkauteen ja lupaukseen. Valaiskoon yhdessä sytytetty valo Askolan joulun.

Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh 8:12)

Siunattua adventin -ja joulunaikaa! Tervetuloa kirkkoon!

 

9.9.2015

Tuplasin oman annokseni

Viime viikkkoina ja kuukausina on eletty ihan kuin lopunaikoja. Leikkaukset, supistukset, irtisanomiset ja muuta ei-kivat uutiset täyttävät todellisuutemme. Sen lisäksi on koko maailmamme tilanne, jonka hätä ja avuntarve lähes vyöryy luoksemme.

En käy kertaamaan, koska me tiedämme tämän nykyhetken maailmanmenon. En myöskään käy alistumaan, koska vielä on tehtävissä. Jos joku voi asialle jotain tehdä, niin se on yksilö; sinä ja minä. Ei ole olemassa kasvottomia massoja. Yksilöt tekevät yhteisön ja yhteisen voiman.

En käy myöskään saarnaamaan, vaikka sitä työkseni teenkin. Tahdon olla vain ihminen ja kysellä ja ihmetellä tätä maailman menoa. Ja juuri siitä ihmettelystä nousee halu puolustaa ja auttaa, avata ovia.

Kun todellisuus on ristiriitaa, jossa ei ole muka vara auttaa hädänalaisia lähtömaissaan eikä ole vara ottaa heitä turvapaikanhakijoina lähellemme, on pysähtymisen paikka. Jos edes jompaan kumpaan voisimme sitoutua. Olisiko se minimi?

Miten tästä eteenpäin? Mitä minä voin tehdä? Olen sitä mieltä, että valtion tulee Suomessakin kantaa vastuu lähimmäisistä ja lähimmäiset eivät lopu maamme rajoille. Siitä vastaaminen on osoitus sivistyneestä ja nykyaikaisesta maasta. Eikös Suomikin ole sellainen? Sen yhteisen ja julkisen puolen lisäksi voimme omilla valinnoillamme tehdä paljon ja osoittaa yksilöinä suuntaa oikeudenmukaisempaa maailmaa kohti.

Minä tein sen jo. Tuplasin annokseni verkkopankissa kehitysavun hyväksi. En nosta omaa häntääni, koska panokseni ja annokseni on vieläkin pieni. Tuplasin silti. Uskon, että se on oikein ja inhimillistä, mutta myös kristillistä.

Ps. Toinen juttu on sitten nämä eri avustustoimet turvapaikanhakijoille. Minäkin meinasin olla jalo ja lahjoittaa oman talvitakkini, jopa sellaisen jota vielä käytän. Sitten mietin asiaa tarkemmin eli jos lahjoittaisin takin, olisi minulla muka lupa ostaa itselleni uusi takki. Tarvitsenko sitä uutta vai tyydynkö moniin entisiin takkeihini, jotka ovat vielä käyttökelpoisia? Jatkan miettimistä.

 

 

31.8.2015

Rukous tälle päivälle

Jumala, Isämme

auta meitä ymmärtämään, että me kaikki olemme sinun lapsiasi, olimmepa idästä, lännestä, etelästä tai pohjoisesta.

Suo, että meille kaikille olisi tilaa ja jokapäiväinen leipä tässä sinun maailmassasi.

Suo, että jokainen voisi toteuttaa unelmaansa paremmasta maailmasta.

Tuomme sinulle pelkomme ja ahdistuksemme, jota erilaisuuden kohtaaminen meissä synnyttää.

Tuo ihmisten välille rauhasi, että taistelutantereet muuttuisivat pelloiksi.

Ohjaa askeleitamme oikeudenmukaisuuden ja rakkauden tielle. Aamen.

(Pirjo Kantala)

 

27.8.2015

Lähimmäinen on oikeasti lähimmäinen

Leikkauksia, supistuksia, irtisanomisia... samaan aikaan pakolaisia, tasa-arvon peräänkuuluttamista, ihmisarvon puolustamista. Viime kuukausina kuulemamme uutiset ja viestit ovat olleet pysäyttäviä ja raskaita. Millainen tulevaisuutemme on täällä Jumalan maailmassa?

Tässä kappale ensi pyhän (30.8.2015) saarnastani, jolloin vietämme Lähimmäisenpäivää:

"Kristittynä eläminen ei ole vain istumista ja uskomista, vaan toimimista. Vaikka hyvillä teoilla ei ansaita pelastusta, niin usko näkyy siinä, miten me elämämme elämme ja toisiamme kohtelemme. Olkoonkin se joskus vaikeaa. Lähimmäisen rakkauden laji on niin vaikea, että siinä ei onnistu koskaan täydellisesti, kuten missään muussakaan rakkaudessa. Yksi elämisen syy on sen harjoittelu ja siksi mekin saamme jatkaa elämistämme Jumalaa ja lähimmäistämme rakastaen."

 

Elämäntodellisuus saattaa tuntua epävarmalta, joten sitä suuremmalla syyllä kannattaa tulla kirkkoon kyselemään armon perään. Pilkahduksen ainakin lupaan.

 

 

5.8.2015

Rippikoulu on joukkuepeliä

Kesän rippikoululeirit ovat onnellisesti takanapäin. Sain olla mukana jälkimmäisellä leirillä, joka päättyi viime sunnuntaina.

Alkaa olla juhlan aika, sillä vietämme konfirmaatiomessua ensi pyhänä 9.8.2015 kirkossa. Teen juuri saarnaa. Yritän saada samaan puheeseen kirkkovuoden aiheen eli etsikkoaikoja sekä tämän nuorten suuren juhlan.

Paljon onkin yhteistä. Mestarimme Jeesus opettaa, että elämä on joukkuepeliä. Yksilöt ovat tärkeitä ja yhden ihmisen sanoilla ja teoilla voi olla vaikutusta jopa kansanliikkeeseen asti. Tämä näkyi riparillamme ja tämä voi näkyä laajemminkin koko yhteiskunnassa.

On tärkeää, mitä me opetamme lapsillemme ja nuorillemme ja mitä arvoja pidämme esillä. Toivon, että elämästämme välittyisi lähimmäisenrakkaus, itsetunto ja luottamus Jumalaan. Tätähän se Jeesuskin tarkoitti.

Tervetuloa rippikirkkoon siis ensi pyhänä!

 

13.7.2015

Terveiset Juornaankylän kesäkirkosta

Eilen sunnuntai-iltapäivällä vietimme jo perinteeksi tullutta kesäkirkkoa Juornaankylän rukoushuoneessa. Paikalle saapui niin kesäasukkaita kuin paikallistakin väkeä. Kaikkiaan meitä oli koolla 43.

Jumalanpalveluksessa saarnasi Juornaan kesäasukas Hannu Päivänsalo. Hannun lapsenlapset lauloivat. Kanttorina toimi Enni Pöykkö ja koko tilaisuuden isäntänä Jorma Linna. Terttu Linna ja Maire Hyypiä keittivät kirkkokahvit.

Jäin miettimään, että tuossa tilaisuudessa oli jotain sellaista, mitä toivoisin olevan enemmänkin jumalanpalveluselämässä meillä Askolassa: Yhdessä tehty! Kristillinen jumalanpalvelus ei ole vain papin ja kanttorin vuoropuhelua, vaan jokainen saa palvella lahjoillaan ja tuoda oman osuutensa. Tokin penkissä istujan roolikin on tärkeä enkä vähättele sitä ollenkaan.

Moni toiveeni toteutui eilen. Kesäkirkko on yhdistävä tapahtuma seurakunnan itäisissä osissa. Tästä pidämme kiinni jatkossakin. Kannattaa tulla kirkkoon tämän jälkeenkin.

 

6.7.2015

Loma loppui, mutta kesä jatkuu

Palasin tänään neljän viikon kesälomalta. Mieli on levännyt ja kiitollinen. Osasyy siihen on se, että kesän alussa minut valittiin seurakuntaamme vakituiseksi kirkkoherraksi. Luottamus oli suuri ja siitä olen tyytyväinen. Työ jatkuu tai oikeastaan alkaa. Hyvälle perustalle on turvallista rakentaa seurakunnan tulevaisuutta yhdessä koko seurakunnan kanssa.

Kesä on nyt kauneimmillaan. Vaikka oma lomani on ohi, aion nauttia sekä työstä että vapaa-ajasta. Kesän lämpö ja valo tulevat mukaani niihin seurakunnan kesätapahtumiin, joissa saan olla mukana. Elämän varjopuolet muistuttavat myös elämän toisesta näkökulmasta. Elämä on kokonaisuus täällä Jumalan luomassa maailmassa.

Olkoon kesämme edelleen hyvä, siunaus kanssanne!

 

1.6.2015

Jo joutui....

Tänään alkaa virallisesti kesä, sillä on kesäkuun ensimmäinen päivä. Koulut ovat päättyneet, loma on alkanut ja moni työssä käyväkin suuntaa kesän viettoon. Olkoon kesämme hyvä.

Seurakuntamme elää suvenakin virkeästi. Jumalanpalveluksia on viikoittain, lasten ja varhaisnuorten leirit täyttävät päiviä, Terehtöörissä kahvitellaan maanantaisin, Tuomirannassa saunotaan kerran kuussa ja heinä-elokuussa on kaksi rippileiriä. Kaiken tämän lisäksi lapsia kastetaan, pariskuntia vihitään ja vainajia siunataan haudanlepoon.

Toivotan teille hyvää kesää piispamme Irjan kesäsiunauksen sanoin:

 

Olkoon kesämme hyvä,
lämmittäköön armon aurinko umpisolmuisia asioitamme,
puhaltakoon lempeä suvituuli arkemme mustelmiin,
houkutelkoon kesämaisema kellahtamaan luottamuksen niitylle,
tunnistamaan elämisen syvävirrat,
ne, jotka kuljettavat silloin,
kun kaikki on hyvin
ja kannattelevat silloin,
kun usva samentaa tulevaisuuden.
Olkoon kesämme hyvä,
sellainen, jossa on lupa kuulla oma äänensä
ja yllättyä Jumalan hellästä läsnäolosta.

 

4.5.2015

Laulun aika

Toukokuu on usein aikaa, jolloin siirrytään kohti uutta. Koululaiset odottavat kesälomaa, kerho- ja harrastuskaudet päättyvät pikkuhiljaa, oma piha kutsuu tekemään kesää. Suomalaisessa elämänmenossa vappu on monesti viimeinen potku kohti kesää.

Minulla käy näin keväällä soimaan mielessä tutut kesälaulut. Mietipä vaikka suvivirttä. Tuleeko kesää ilman sitä?

Nyt on siis laulun aika. Tähän meitä johdattaa myös kirkkokuoromme, jonka kanssa saamme laulaa keväisiä lauluja tulevana torstaina 7.5. klo 18.30 Terehtöörissä. Tule mukaan!

 

"Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin.

Aurinko ja kuu, myös kiitä, hän on tehnyt teidätkin.

Taivaan tähdet, hiljaisella matkallanne kiittäkää.

Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää." (virsi 461:1)

 

9.4.2015

Pääsiäinen jatkua saa

Elämme nyt pääsiäisviikkoa, joka alkoi pääsiäsissunnuntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen aamuna. On siis juhlan aika!

Pääsiäisaika jatkuu aina helatorstaihin saakka eli päivään, jolloin Jeesus nousi taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksensa jälkeen. Helatorstaita vietetään tänä vuonna 14.5.2015.

Kirkko elää pääsiäisen sanoman varassa. Siksi on hyvä jatkaa juhlaa myös sen jälkeen, kun pitkä viikonloppu on takanapäin ja arki koittanut.

Toivottavasti seurakunnan elämä ja kristittyjen yhteys on sellaista, joka tuo juhlamielen.

Kristus on ylösnoussut! Kiittäkää!

 

 

27.3.2015

Kohti pääsiäistä

Ylihuomenna on palmusunnuntai, virpojien pyhä. Valmistelen juuri palmusunnuntain perhekirkkoa. Askolan kirkko täyttyy sunnuntaina lasten äänistä ja laulusta, mutta tilaa on kaikenikäisille.

Siirrymme tuolloin myös kesäaikaan ja siitä on merkkinä ainakin kellojen siirtäminen tunti eteenpäin ja jumalanpalvelusten siirtyminen talven jäljiltä seurakuntakodista kirkkoon.

Tällä viikolla koteihin on jaettu seurakunnan pääsiäisen ohjelma, joka kutsuu mukaan. Hiljainen viikko ja pääsiäinen ovat kristinuskon ydintä. Jumalan kansa kulkee Jeesuksen kärsimystien kautta ylösnousemuksen iloon. Siinä on toivomme ja pelastuksemme.

Lähde mukaan yhteiselle matkalle. Tervetuloa kirkkoon!

 

9.3.2015

Kevään merkkejä

Kevät etenee kovaa vauhtia ja tänään aurinkokin on hellinyt meitä. Kesää kohti mennään.

Kevät on seurakunnassa aina Yhteisvastuukeräyksen ja kinkereiden aikaa. Tällä viikolla pidetään eri kylillä monet lastenkinkerit, joissa tavataan satoja päivähoidon ja koulujen lapsia.

Kahdet kyläkinkeritkin pidetään, jonne ovat tervetulleita kaikki omasta kotikylästä riippumatta. Su 15.3. klo 14 on kinkerit Särkijärvellä, Merja Anttilan kodissa, os. Myrskyläntie 526 ja su 29.3. klo 12 Korttian monitoimitalossa, os. Tarkintie 10. Tervetuloa!

Yhteisvastuukeräyksen lehti jaetaan koteihin viikolla 11 tai 12. Tutustu sitä kautta tämän vuoden teemaan ja osallistu keräykseen.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

 

2.2.2015

Uuden edessä

Olen aloittanut kirkkoherran sijaisena helmikuun alussa ja siirryn maaliskuussa vt.kirkkoherraksi, kunnes kirkkoherran virka täytetään vakituisesti. Seurakuntamme toinen pappi on tämän järjestelyn aikana Päivi Hakkari.

Edellisen kirkkoherramme Rovasti Päivin lähtöjuhlaa vietämme su 15.2. klo 10 alkaen. Toivotan kaikki tervetulleiksi kiittämään häntä ja toivottamaan hyvää uuteen suuntaan Mikkelissä.

Päivitän tähän sivustolle aika ajoin kuulumisia seurakunnastamme.

Antti Kupiainen