Päivi Erkkilä      paivi.erkkila(ät)evl.fi

19.2.2012                                                   

Laskiaissunnuntai aloittaa laskeutumisen kohti Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Paastonaika kestää 40 päivää. Laskiaissunnuntain nimi Ruotsissa on köttsöndag (lihasunnuntai), huominen maanantai läskmåndag (läskimaanantai) ja laskiaistiistai fettisdag (rasvatiistai). Nimet antavat osviittaa paastoa edeltävästä ruokavaliosta. Hernekeitto ja laskiaispullat ovat muistoja niiltä ajoilta.

Paasto alkaa laskiaistiistaita seuraavana keskiviikkona, jota kutsutaan

tuhkakeskiviikoksi. Tuhka on vanha katumuksen ja parannuksen

vertauskuva. Se edusti myös konkreettista puhdistautumista, koska koivutuhkasta ja rasvasta

keitettiin ennen lipeäsaippuaa. 

Ruoka on vain pieni osa paastoa. Luopuminen on ehkä kuitenkin helpointa aloittaa ruuasta,

vaikka sekään ei ole helppoa. Paasto on luopumisen harjoittelua ja parannuksen tekemistä. Kun

nälkä kurnii suolissa, on paljon helpompi samaistua niihin, jotka joka päivä ilman omaa haluaan

näkevät nälkää.

Jeesus antoi uuden vallankäytön mallin. ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se

olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon

kaikkien orja.” Luther sanoi: "Kristitty on uskossa vapaa, mutta rakkaudessa kaikkien palvelija".

Jeesus jätti meille esikuvan rakkaudesta. Hän jätti taivaan kunnian, hylkäsi maineen ja

mammonan, suostui kärsimään ja kuolemaan.

Tätä Kristuksen kärsimystietä me lähdemme seuraamaan. Oma parannuksemme ja paastomme

eivät ole kummoisia, mutta määrää tai laatua tärkeämpi on suunta: kulkeeko tiemme

kohti Kristusta ja hänen ristiään?

12.2.2012

"Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille." Vielä hän esitti heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani." Matt. 13:31-33

Jeesus käyttää vertauksessa kahta arkista asiaa kuvaamaan taivasten valtakuntaa: sinapinsiementä kuvaamaan pienuutta ja taikinan hapatetta kuvaamaan pienen asian suurta vaikutusta.

Sinapinsiemen kasvoi isoksi pensaaksi ja se oli lintuasukkaineen tavallinen näky. Kenties Jeesus kertoi tämän vertauksen istuessaan sinappipensaan varjossa?  

Itämaisessa kielenkäytössä oli tavanomaista verrata suurta valtakuntaa puuhun, jonka oksilla pienemmät kansakunnat pesivät. Ne saavat turvan suuremman suojassa. Samoin taivasten valtakunta alkaa pienestä, mutta sen suojiin päätyvät monet kansat.

Kansainvälisessä nuorten kokouksesta keskusteltiin evankeliumin levittämisestä. Puhuttiin eri

tavoista viestittää evankeliumia nykyajan ihmisille. Silloin muuan afrikkalainen tyttö sanoi: ”Kun

meillä tahdotaan viedä kristillinen sanoma johonkin kylään, emme lähetä sinne kirjoja. Sinne

lähetetään mieluummin kristitty perhe, joka asettuu kylään. He antavat kylälle kristittynä

elämisen mallin.”

Millaisen kylvön me teemme lasten ja nuorten sydämiin? Annammeko elämästä väärän

mallin tai ei mallia ollenkaan? Jos nuoret ammentavat elämänkatsomuksensa viihde-ja

väkivaltahötöstä, niin onko meillä mitään saumaa kylvää heihin hyvää satoa tuottavaa

siementä?

Sinappipensaan varjosta astumme sisälle taloon. Äiti leipoo. Hän on jättänyt edellisestä

taikinasta pienen nokareen odottamaan uuden leivän leipomista. Nyt hän sekoittaa

hapatenokareen uuteen taikinaan ja laittaa leivän uuniin.

Hapate toimii hyvän muutoksen vertauskuvana. Hapatteessa on voimaa. Happamaton leipä on

mauton, kova ja kuiva korppu. Hapatettu leipä sen sijaan on pehmeä, kuohkea ja maukas.

Kuin hapatenokare kristinusko on muuttanut maailmaa yksi ihminen, yksi koti, yksi kylä

kerrallaan. Kristinuskolla on ollut sekä yhteiskuntaa että yksityistä ihmistä koskeva vaikutus.

Kotien uskonnollinen kasvatus on merkittävää taivasten valtakunnan kylvötyötä. Satoa ei pidä

odottaa välittömästi. Se nousee viiveellä. Täytyy vain luottaa siihen, että kylvetty sana ei

palaa tyhjänä.

Uskonnollista kasvatusta ei aina kannata tuputtaa isolla kauhalla vaan pienikin lusikka riittää.

Pieni annos hapatetta taikinassa saa aikaan prosessin niin, että se muuttuu maukkaaksi

leiväksi. Saman saa usko aikaan ihmisessä.

29.1.2012

Kysymyksiä sunnuntain raamatunteksteistä:

1. Kun. 17:1-6, Hepr. 11:23-27 ja Joh. 6:16-21                                      

Profeetta Elia oli kotoisin

a)      Galilean Tisbestä

b)      Gileadin Tisbestä

c)      Samarian Tisbestä

Profeetta Elia piiloutui kuivuutta

a)      Keritinpuron uomaan

b)      Keritinpuron rannalle

c)      Keritinpuron lähistölle

Siellä profeetta Elialle toivat ruokaa

a)      Kotkat

b)      Korpit

c)      Korppikotkat

Vanhemmat pitivät Moosesta piilossa egyptiläisiltä

a)      kolme vuotta

b)      kolme kuukautta

c)      kolme viikkoa

Opetuslapset olivat veneellä matkalla

a)      Gennesaretiin

b)      Korasiniin

c)      Kapernaumiin

Stadion on pituusyksikkö, joka vastaa 192 metriä.

Kuinka monta kilometriä opetuslapset olivat soutaneet,

kun he kohtasivat Jeesuksen?

a)      noin 2,5 kilometriä

b)      noin 5,5 kilometriä (4800 - 5760 km)

c)      noin 10 kilometriä

Oikeat vastaukset voit tarkistaa Raamatustasi (b, a, b, b, c, b)

15.1.2012

Jeesus oli matkalla Galileasta kohti etelää oikaisten Samarian kautta Jerusalemiin. Siellä Sykarissa olevalla Jaakobin kaivolla tapahtui Jeesuksen ja nimettömäksi jääneen naisen kohtaaminen.

Molemmat olivat liikkeellä päivän kuumimpaan aikaan. Jeesus istui kaivon myllynkiven muotoisella reunuskivellä. Kivi on puoli metriä paksu ja läpimitaltaan  puolitoista metriä. Keskellä on pieni reikä, josta nahkaleilin voi laskea

Nainen tuli hakemaan talousvetensä kuin häpeillen. Ei aamu - tai iltahämärissä niin kuin muut vaan päivän kuumimpaan aikaan. Säädyllisyys- ja käytännöllisyyssyistä naiset liikkuivat aina ryhmissä, mutta tämä nimetön nainen oli yksin.

Jeesus näkee naisen lähestyvän, mutta ei väisty, vaikka se kuuluisi tapoihin. Jeesus puhuttelee naista, vaikka miehen ei ole soveliasta edes katsoa vierasta naista silmiin. Kaiken huipuksi hän on valmis juomaa samasta astiasta naisen kanssa. Se oli käsittämätöntä toimintaa, sillä vierasuskoisten kanssa missään tilanteessa käytetty samoja astioita. 

Juutalainen ei "ole missään tekemisissä" (nykyinen käännös), "seurustele" (edellinen käännös) tai  oik. "juo samasta astiasta" samarialaisten kanssa. Ateriayhteydessä muodostui niin vankka side, ettei sen jälkeen toista voinut pitää enää vihollisena vaan sisarena tai veljenä.

Jeesus ilmaisee naiselle olevansa Vapahtaja, vaikka hän yleensä pyrki pitämään sen visusti salassa vierailta. Sen jälkeen nainen lähtee viemään sanomaa Jeesuksesta muille kyläläisille ja näin hänestä tulee ensimmäinen naispuolinen sananjulistaja. Jeesus jäi Syykariin kahdeksi päiväksi ja monet uskoivat Jeesukseen maailman pelastajana. 

Evankeliumi on sama tänään kuin se oli Sykarissa. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään. Rajamuurien ihmiset välillä on aika murtua. Kuoleman rajakin on vain unta. Saamme osoittaa Kristusta ja kutsua kaikkia: ”Tulkaa, juokaa kuolemattomuuden lähteestä.” 

6.1.2012          

Loppiainen on lähetyksen juhlapäivä, koska silloin eri kansojen edustajat tulevat Jeesuksen luo.  Yksi tietäjistä edustaa Aasiaa, yksi Afrikkaa ja yksi Eurooppaa. Tietäjät olivat etsimässä maailman pelastajaa ja veivät viestin hänen syntymästään omille asuinsijoilleen.

Jo varhain kristittyjä oli Armeniasta Intiaan ja Kaksoisvirtojen kautta Etiopiaan ja Pohjois-Afrikkaan ulottuvalla alueella. Myös Jeesuksen vanhempien pakomatka Egyptiin oli lähetysmatka. Siinä Jeesus viedään vieraan kansan pariin. Egyptissä näytetään edelleen paikkoja, jossa pyhä perhe aikanaan pysähtyi. Paikat tuskin ovat aitoja, mutta palvelevat turismin ja Egyptin vanhan kristillisyyden tarpeita.

Kristinusko juurtui Egyptiin jo varhain ja oli 600-luvulle saakka valtauskontona, koptilaisuudeksi. Perimätiedon mukaan apostoli Markus toi kristinuskon Egyptiin vuonna 57. Kopti-sanan alkuperä on kreikankielen sanassa, joka tarkoitti egyptiläistä.

Kun arabit valloittivat Egyptin, monet koptit kääntyivät islamiin. Muinaisen faaraoiden ajan kieli kopti jäi vähitellen vain liturgian kieleksi. Nykyään noin 10 % egyptiläisistä (6-11 miljoonaa) on koptilaiskristittyjä.

1800-luvulta koptisivistyneistö kamppaili muslimien rinnalla modernin Egyptin puolesta.  Sotilasvallankaappauksen jälkeen 1950-luvulla sotilasjohto syrjäytti koptit kaikilta näkyviltä johtopaikoilta. 

Vanhoillisen islamin voimistuttua 1970-luvulta lähtien koptien asema on entisestään vaikeutunut. Islamisteille koptit ovat muukalaisia, vaikka koptit itse ovat vanhastaan pitäneet itseään tuhansien vuosien takaisten egyptiläisten perillisinä.

Syrjäytetyn presidentti Mubarakin valtakaudella islamistit pidettiin kurissa, mikä ei kuitenkaan estänyt toistuvia kiusan- ja väkivallantekoja kopteja vastaan. Sadattuhannet ovat muuttaneet maasta.

Kristityksi synnytään, koska islamista kristityksi kääntyminen on käytännössä mahdotonta, vaikka se ei lain mukaan rikos olekaan. Kristinuskoon kääntymisen tekee mahdottomaksi se, että uskontoa koskevan tiedon muuttaminen henkilöpapereihin on ollut mahdotonta.

Julkisuutta ovat saaneet kristinuskoon kääntyneet Maher Al-Gohari ja Mohammed Hegasy, jotka ovat joutuneet piiloutumaan jatkuvien uhkailujen vuoksi. Heidän vaiheitaan voi seurata mm. wikipedian kautta.

Heille on julistettu islamilaisen lain mukainen kuolemantuomio. Toisen miehen oma isä on luvannut tappaa poikansa omin käsin, jos hän ei käänny takaisin islamiin. Toisen perheen tytär on puolestaan luvattu tappaa 10 vuotiaana, jos hän ei "palaa" islamiin.

Tarvitaanko vielä lähetystyötä? On monta syytä vastata myöntävästi. Satoja miljoonia on evankeliumin ulottumattomissa. Myös nuoret kirkot ja vainotut kristityt tarvitsevat rinnalleen rohkaisijoita ja opettajia vanhasta kristikunnasta.

Sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta on vietävä niin paimenten majoihin kuin kuningasten kartanoihin. Sillä oikeus tuon ilosanoman kuulemiseen kuuluu kaikille. Myös heille, jotka eivät osaa unelmoidakaan uskonnon- tai mielipiteenvapaudesta.