Kirkko

Askolan kirkko

 

Askola erotettiin Porvoon seurakunnasta kappeliseurakunnaksi v. 1639 ja itsenäistyi lopullisesti v. 1896. Askolan kirkko (Askolantie 21) on vuodelta 1799. Sen on rakentanut aikanaan tunnettu kirkonrakentaja Matti Åkergren.

Kirkossa on n. 700 istumapaikkaa. Alunperin ulkoseinissä oli pelkät hirret, jotka vuonna 1802 maalattiin punaisiksi ja kun kirkko laudoitettiin ulkoapäin vuonna 1832, punainen siirtyi myös laudoituksen väriksi.

Vuosisadan lopussa kirkon seinät ja katto maalattiin ja paneloitiin. Ulkoseinien väri muuttui valkoiseksi. Samassa yhteydessä vanhat karkeat ja höyläämättömät penkit korvattiin nykyaikaisemmilla. Vuonna 1892 kirkkoon hankittiin Kangasalan urkutehtaalta 11-äänikertaiset urut, ja vuonna 1898 sinne saatiin ensimmäiset lämmityslaitteet. Vuonna 1939, seurakunnan 300-vuotisjuhlan edellä kirkossa suoritettiin huomattavia restaurointitöitä, mm. saarnatuoli ja alttarirakennelma palautettiin vanhaan asuunsa.

Vuonna 1973 kirkkoon hankittiin 17-äänikertaiset urut, jotka sijoitettiin pohjoissiipeen. Tällä hetkellä Askolassa on siis kahdet urut, jotka ovat kummatkin soittokunnossa.

Historiallisesti arvokkain Askolan kirkon esineistä on 1600-luvulta peräisin oleva saarnatuoli. Historiantutkija Lauri Heimanin käsityksen mukaan se on tuotu sotasaaliina Saksasta 30-vuotisen sodan aikana ja alunperin lahjoitettu Porvoon tuomiokirkkoon, josta se siirrettiin myöhemmin Askolaan.  Saarnatuolia koristavat Mooseksen ja viiden apostolin korkokuvat.

Alttaritaulu koostuu kolmesta erillisestä maalauksesta. Ensimmäinen niistä esittää Kristusta Öljymäellä, toinen taas helatorstain tapahtumia. Ylimpänä on vielä pilviaiheinen maalaus. Tauluista suurin on varustettu votiivikirjoituksella, joka kertoo, että se on J.P. Kihlmarckin toimesta v. 1803 maalattu tai kunnostettu (ommålad). Teksti mainitsee myös lahjoittajan, kartanonherra Wentzel Rotkirchin.

Kellotapuli on myös Matti Åkergrenin käsialaa. Se on kirkkoa vuoden nuorempi, siis vuodelta 1800. Kellotapulin edessä on Askolan ensimmäisen, 1600-luvulla rakennetun kirkon muistokivi. Huonokuntoiseksi ja ahtaaksi käynyt kirkko purettiin aikanaan, mutta jotkut sen esineistä - kuten saarnatuoli ja sakastiin sijoitettu krusifiksi jatkavat elämäänsä uudessa kirkossa. Vanhan kirkon esineisiin kuuluu myös v. 1704 Tukholmassa valettu kirkonkello.

Askola kyrka

 

Arkitekt

Matti Ågergren

Byggår 1799
Antalet sittplatser i kyrkan ca 700
Altartavlor

Tre separata tavlor:
"Kristus på Oljeberget",
"Himmelsfärden" och
"Moln"
(från 1690-talet?, "ommålade" 1803)
Konstnär: J.P. Kihlmarck

Orgel Den gamla orgeln: orgelfabriken Kangasalan urkutehdas (1892),
den nya orgeln: Hans Heinrich (1973).
Båda orglarna är speldugliga
Register 11 (den gamla orgeln), 17 (den nya orgeln)
Specialiteter i kyrkan Predikstolen (från 1600-talet) är det historiskt sett värdefullaste föremålet i kyrkan. Enlight ett teori är den ett krigsbyte från trettioåriga kriget
Klockstapel Matti Åkergren (1800)
Klockor Meyer (Stockholm) 1704
Reparationer och ändringar Fasadmålning (1802), fasadbrädfodring (1832). Panelering av de inre utrymmena, nya bänkar (i slutet av 1800-talet). Restaurering av tavlorna och interiören (1939).

 

 

Askola Church

 

 

Architect

 

 

 

Matti Åkergren

Year of construction 1799
Altar-piece Three separate paintings:
"Christ on the Mount of Olives",
"The Ascension",
"Clouds",
(1690s? "repainted" 1803).
Artist: J.P. Kihlmarck
Organ Old organ: Kangasala organ factory (1892)
New orgen: Hans Heinrich (1973)
Both organs are in playable condition.
Registers 11 (old organ), 17 (new organ)
Pecularities of the church The church's most valuable historical artefact is the pulpit (17th century). According to one theory, booty from th Thirty Years War.
Belfry Matti Åkergren (1800)
Bells Meyer (Stockholm) 1704
Repairs and alternations to the church Painting of the exterior (1802), external paneling (1832). Panelling of the interior, replacement of pews (end of 19th century). Restoration of pictures and the church's inside appearance (1939).